perjantai, 24. lokakuu 2008

Perjantai

Masentavaa kun on niin synkkää ja märkää. Odotan vaan lunta ja talvea. Toivottavasti se oikea talvi tulisi tänä vuonna, kun viime talvi oli niin vähäluminen ja synkkä. Aurinkoisina ja ei-sateisina päivinä syksykin on ihan mukavaa aikaa ja lenkkeily on miellyttävää, kun ei ole liian kylmä eikä kuuma.

Tänään työpäivä venyi hieman ylitöiksi, just aina perjantaina putkahtaa ne vaikeimmat selvityshommat esiin. Nyt kuitenkin ollaan aloittamassa viikonlopunviettoa... Ei taida olla mitään kummoisia suunnitelmia, tekis älyttömästi mieli lähteä johonkin syömään, mutten tiedä jaksaako sitä. Ollut aikainen työviikko ja tällai loppuviikosta on jo niin puhki univelkojen takia. Huomenna onneksi saa nukkua pidempään. Paitsi, en nykyään pysty nukkumaan edes kymmeneen, aina tulee herättyä 8-9 aikaa. Unirytmi on niin vakiintunut, ennen muinoin sitä pystyi nukkumaan helposti 12 tuntia putkeen, nyt taas 9 on aika maksimi.
Huomenna ois tarkotus mennä treeenaamaan koirien kanssa, jos vaan jaksaa. Saas nähdä innostuuko sitä illalla jopa viihteelle lähtemään...

Pidin taukoa pillereiden syönnistä pari viikkoa. Kun sitten olin 2 päivää syönyt tajusin miten suuri vaikutus niillä on mun mielialoihin! Tuli selkeä selitys aiemmalle kestovitutukselleni. Aiemmin ajattelin, että mä nyt vaan olen luonteeltani sellainen vittumainen ja ärsyynnyn kaikesta. Naama oli käytännössä koko ajan kotona ollessa väärinpäin. Sitten tein päätöksen, etten noita vitutuspillereitä enää kehooni pistä. Nyt sitten onkin suuuren suuuuri ongelma: mikä ehkäisymenetelmä sitten otettaisiin käyttöön? Ikinä ei ole edes tullut mieleen vaihtaa menetelmää... Nyt olen lueskellut netistä erilaisista ehkäisykeinoista ja yllätyin kovasti, miten monet ihmiset vastustivat hormooniehkäisyä. Niin monille se tuntuu aiheuttavan epämiellyttäviä sivuoireita. Mutta pillerit on niin helppo käyttää, vaikkakin niiden muistaminen ei kuulunutkaan päivittäiseen arkeeni! :D Kumin kanssa en haluaisi alkaa leikkimään ja mies vielä vähemmän. Kai kki kemialliset ja ei-hormoonipitoiset ehkäisyt sulkevat mielestäni ns. spontaanisen seksin pois. Jotenkin se ei tunnu ajatuksena kivalta, kun on iät ajat pillereitä popsinut. Yhhh... miten voikaan olla niin vaikeaa. Se kuitenkin on selvää, etten pillereitä halua syödä, ne muuttavat niin paljon oloa. Riidat kotona on vähentyneet ainakin puolella, oikeasti.  Se tietty olisi vaihtoehto, että kokeilisi jotain toista merkkiä... mutten kuitenkaan jaksaisi sitä kokeilurumbaa aloittaa. Ärsyttävää.

Nyt taidan vaihtaa vaatteet ja lähteä lenkille koiruuden kanssa... saa nähdä saako ukkoa mukaan. .

lauantai, 20. syyskuu 2008

Lost without you

I know I can be a little stubborn sometimes
A little righteous and too proud
I just wanna find a way to compromise
Cause I believe we can work things out

I thought that I had all the answers
Never givin' in
But baby since you've gone
I admit I was wrong

All I know is I'm lost without you
I'm not gonna lie
How am I gonna be strong without you
I need you by my side
If we ever say we'd never be together
In the end you wave goodbye
Dunno what I'd do
I'm lost without you

I keep trying to find my way
And all I know is I'm lost without you
I keep trying to face the day
I'm lost without you

How am I ever gonna get rid of these blurs
Baby I'm so lonely all the time
Everywhere I go I get so confused
You're the only thing that's on my mind

On my bed so cold at night
I miss you more each day
Only you can make it right
No I'm not too proud to say

If I could only hold you now
Make the pain just go away
Can't stop the tears from running down my face

I keep trying to find my way
And all I know is I'm lost without you
I keep trying to face the day
An all I know is
I'm lost without your love
I keep trying to find my way
And all I know is
I'm lost without you

lauantai, 20. syyskuu 2008

Aloitus ja parisuhteeni karikkoja.. tai melkein-karikkoja

Tämä on jo kolmas blogini, jonka aloitan. Kirjoittaminen on tyrehtynyt aina alkuunsa ja olen unohtanut tunnukset kun kirjoitusväli oli niin pitkä. Yritin penkoa edellisiä, mutten näköjään niitä mihinkään ollut merkannut. Nyt kirjoitin nykyisen tunnukset ylös. Mutta saa nähdä, saanko aikaiseksi kirjoitettua paria kertaa enempää. Ehkä nyt, kun on tunnukset ovat ylhäällä.

En jaksa ainakaan vielä sen enempää taustoja kertoa. Kirjoitan aluksi käytännössä vain itselleni... lukijoita kun tuskin edes kummemmin kertyy...

Minulle ilmoitettiin halusta erota pari kuukautta sitten. Se oli kamala järkytys. Shokki. Olin siihen asti pitänyt miestä aivan liian itsestäänselvyytenä. Kiukkusin milloin mistäkin ja kohtelin huonosti. En arvostanut, en kunnioittanut. Siinä vaiheessa, kun ilmoitus erosta kajahti kännykkääni viestinä heräsin ja kunnolla heräsinkin.

Vajaassa viikossa ehti ajatella niin uskomattoman paljon asioita. Sain onneksi yöpyä ystäväni luona. Aluksi hoidin vuokra-asuntohakemukset ja aloin selvittää kaupungin vuokrakämppä tilannetta. Mietin jopa tulevan asunnon sisustusta, se olikin pieni hetki jolloin kuvittelin selviäväni ja jatkavani elämääni. Kävin läpi itsemurha-ajatukset, kostot ja muut mahdolliset vaihtoehdot. Sunnuntaista keskiviikkoon emme vaihtaneet sanaakaan, välttelimme toisiamme. Oli valtavasti sanottavaa, mutta aina kun oltiin Miehen kanssa samaan aikaan kotona, kurkkua kuristi, enkä saanut sanaakaan ulos.

Päätin, etten itkisi Miehen nähden. Tein kaikkeni sen eteen ja itkin esimerkiksi matkalla töistä kotiin. Onneksi oli kesä, pystyi peittämään huoletta aurinkolaseilla turvonneet silmät :)

Tuo viikko oli pahimpia koettelemuksia elämäni aikana. Torstaina avasin suuni väkisin, vaikka en meinannut sanaa suusta ulos saadakaan. Sitten me puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Puhuttiin pari tuntia. Avauduttiin kaikesta mieltä painaneista asioista. Mietin vain, miksi vasta nyt puhutaan kunnolla? Miksi asiat pitää päästää niin pitkälle, että on jo melkein myöhäistä? Saatiin monia asioita selväksi, ja molemmilla tuli kommentti "mikset ole koskaan aiemmin sanonut?". Niin tyypillistä. Ja itse kun aina olen jankannut, kuinka tärkeää on puhua. Mutta kuinka helposti se unohtuukaan...

Lopputulos oli kuitenkin se, että päätimme jatkaa. Tästä on siis pari kuukautta. Tuo viikko on usein mielessä. Pyrin korjaamaan virheeni ja tiedän nyt, etten pidä suhdettamme millään tapaa itsestään selvyytenä.

Pitkän parisuhteen ylläpito ei ole helppoa. Se ei toimi itsestään, sen eteen on paiskittava lujasti töitä. Sen olen vasta nyt oppinut. Toivon, että tuo oppi ei vaan tullut liian myöhään. En halua oppia sitä kantapäänkautta ja korjata virheeni mahdollisessa tulevassa suhteessa.

Haluan taistella ja toivon sydämeni pohjasta, että Mies tuntee samoin.

 

  • Henkilötiedot

    Tahtoisin sun nev,
    miten paljon mtahdonkaan, et t vois kantaa.
    Mut leikitssokeaa,
    vai johtuuko t siit et set tahdo?

  • Tagipilvi